Ostimme mökin Kuhmoisista 1990. Heti kohta tutustuimme naapuriimme, jonka savusaunaan pääsimme kylpemään saman vuosikymmenen aikana. Siitä alkoi haave omasta savusaunasta.
2011 tajusin, että haaveet on syytä toteuttaa jos mielii niistä vielä nauttia oman elämänsä aikana. Olin tuolloin 51-vuotias. Olen koulutukseltani Diplomi-insinööri sekä Pelle-Pelottomaksikin vaimon toimesta kutsuttu, joten seikkailu oli valmis alkamaan. Jo kannustaessaan vaimoni tiesi kokemuksesta, että se hullu kyllä tekeekin sen. Ongelmaksi vain jää, että ei siitä kuitenkaan tule aivan tavallista, taivaallinen toki.
Tein nopean, reippaan, ensipäätöksen, että yhtään naulaa tai ruuvia ei siihen saunaan laiteta. Väärin. Romanttista, mutta ei realistista. Olen romantikko, mutta enemmänkin realisti. Tutustuin Vuolle-Apialan julkaisemiin savusauna aiheisiin kirjoihin ja ryhdyin miettimään filosofiaa, en niinkään ainoastaan sitä mikä on ehdottomasti perinteistä. Mitä se perinne sitten oikein on? Eikö perinnettä voi luoda? Onhan joku joskus jotain tehdessään, tehnyt sen omaan tarpeeseensa ja jos se on ollut hyvää, niin muutkin ovat siitä pitäneet ja siitä on tullut perinne. Siinäpä suunta minne mennä. Unohdetaan kaikki muu ahdistava rituaali.
Rituaalien sijaan asetin itselleni toisenlaisia haasteita. Asetin haasteita, joissa voisin hyödyntää koulutustani ja työkokemustani. Olen opiskellut aikoinani Oulun Yliopiston teknillisessä tiedekunnassa laajimmat kurssit lujuusoppia koneenrakennusopintoihin liittyen, termodynamiikkaa, mekanismioppia ja muuta mielenkiintoista, joita en ollut päässyt aiemmin juuri hyödyntämään. Minusta ei opiskelujen jälkeen tullutkaan koneiden suunnittelijaa niinkuin piti. Minusta tulikin projektien suunnittelija ja toteuttaja. Tässä hommassa sattuukin olemaan kaikki projektin vaiheet, joten ei pelottanut yhtään, enemmänkin nauratti. Nyt saan toteuttaa toiveideni ja kykyjeni mukaan, ilman mitään jonnin joutavia kompromisseja.
Kenen tahansa täytyy osata lämmittää tämä sauna yhden lyhyen opastuksen jälkeen ja onnistua siinä yhtä hyvin kuin jos olisin itse sen lämmittänyt. Itsetuntoni ei kaipaa sellaista pönötystä, jossa
ainoastaan "meidän isä" osaa lämmittää saunan oikein. Teen saunan myös jälkeläisilleni, joten heidän täytyy kokea lämmittäminen helpoksi. Kaikella saunan lämmittämiseen liittyvällä toiminnalla on
fysikaaliset perusteet. On sitten toinen juttu huomaammeko, tiedostammeko tai tunnemmeko niitä. En hirveästi innostu siitä, että savusaunan lämmittämiseen liitetään uskomuksia ja tuntemuksia, joita ei osata selittää ja jotka voivat muuttua mielialan mukaan. Ihminen tuntee päivittäin kaikenlaista, mutta kiukaan kivet kuumenevat jos alla on liekki.
Kiteytin tavoitteekseni, että kiukaan lämmittäminen pitää voida toistaa aina samanlaisena ilman mystisiä epävarmuustekijöitä. Lisäksi halusin, että lehtipuiden puutteessa myöskin havupuilla voi lämmittää. Haastelistaani lisäsin vielä, että kiukaan on lämmettävä nopeasti vähillä puilla, mutta toisaalta sen on pysyttävä pitkään lämpimänä. Saunan täytyy olla paloturvallisempi kuin tavallinen savusauna. Vitsejä siitä, että helpommalla selviää kun repii seteleitä kannon nokassa olin jo kuullut riittävästi. En ajatellut liittyä saunan polttajien joukkoon.
Olen lukenut ja käytännössäkin oppinut, että normaalit kiuaskivet kestävät 50 lämmityskertaa. Asia, jota hyvin harva tiedostaa. Vaihdamme mökin Aitokiukaasta kivet joka kesä sekä kaupunkikodin sähkökiukaasta kaksi kertaa vuodessa. Löyly tulee kivistä, ei kiukaasta. Kivet ovat materiaalia, joka vanhenee, ihan niinkuin ihminenkin. Kivien vaihdon on siis onnistuttava helposti ja se on tehtävä noin joka toinen tai kolmas vuosi. Kiukaan kivien lämpölaajeneminen on onnistuttava ottamaan hallitusti vastaan niin, ettei ilmiö riko mitään kiinteitä rakenteita.
Asetin haaveekseni myös, että voisin toteuttaa lauteissa ainakin osittain perinteisen puurakentamisen liitoksia, joissa kappaleet kinnittyvät toisiinsa muodon perusteella, ilman nauloja tai ruuveja.
Ja sitten lopuksi se helpoin juttu. Pyrin käyttämään ulkopuolista ammattiapua mahdollisimman
vähän, pitäen kuitenkin mielessä, etten ole rakentamassa Iisakin kirkkoa.
Kirjoitettu 30.5.2016: Lopulta siinä kävi näin, että rakentaminen alkoi 25.2.2013 ja loppukatselmuksessa sauna hyväksyttiin, ilman mitään huomautettavaa 19.5.2016. Eli kolme vuotta ja kolme kuukautta. Mikähän olisi seuraava projekti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti