Lauteet, kesä 2015

Päämitat - osion pohjapiirustuksen mukaan lauteista oli määrä tulla U-kirjaimen muotoiset. Kuten siinä osiossa kerroin, paloturvaetäisyys on 40cm kiukaasta. Kiukaan seinämän vahvuudesta tuli niin paksu, 150cm harkko+5cm villa ja pelti+7cm tulitiili, ettei järkevän kokoista U-laudetta voi tehdä.

Hahmottelen montako tukijalkaa ja mihin kohtaan
ne tulisi sijoittaa.
Tarvittava laudetila on otettava ovea vastapäätä olevalta seinältä. Tarkoitus on tehdä sinne koko seinän levyinen laude. Päädyin tekemään, ennakkokaavailuista poiketen, portaat ovelle päin ja jyrkempinä kuin aiemmin kaavailin. Jos portaissa kaatuu, niin ei jää seinän ja portaiden väliin puristuksiin, vaan kaatuu ovelle päin. Turvallisuus ennen kaikkea :). Tämä ratkaisu antaa myös eniten tilaa lauteille.

Haaveenani oli koota portaat perinteisin liitoksin, jossa käytetään loveuksia, reikiä ja lukitaan kiiloilla. Lopulta päädyin kokoamaan koko lauteen ilman yhtään naulaa tai ruuvia. Hirsirungon pystytyksestä jäi säkillinen hirsien ohjaustappeja ylimääräiseksi, joten ajattelin hyödyntää niitä. Olisin päässyt helpommalla jos rungon pystyttäjät olisivat laskeneet tarveaineensa hiukan tarkemmin. Silloin en olisi koskaan saanut tätä päähänpistoa.




Lohenpyrstöliitos tekovaiheessa. Tein vanerista sabluunan, jolla  piirsin naaras- ja
uroskappaleisiin muodon.
Ruuvi on liitoksessa pitämässä rakennelmaa väliaikaisesti paikallaan. Näin on tehtävä tai korttitalo romahtaa.



Lapeliitoksia





































Jälkeenpäinkin täytyy sanoa, että valtava urakka. Kaikki liitokset on lukittu tapeilla. Vaakapalkkien pituus on vain kymmenen senttimetriä vähemmän kuin rakennuksen leveys. Näin myös laudelankkujen suhteen. Pelkästään niiden liikutteleminen ahtaassa tilassa sanelee rakennelman kokoomisjärjes-tyksen sekä sen minkälaisia liitoksia missäkin kohtaa voikäyttää. Lauteiden runkotolpat ovat 100x100mm höylättyä profiilia. Lohenpyrstöliitoksen uroskappaleen tein puukkosahaamalla muotoviivaan asti ja napsuttelin taltalla palat pois. Sen jälkeen puukkosahalla vielä pinnan tasaus. Puukkosaha on hyvä väline tällaiseen. Yhden koneen ajoin loppuun...ei nekään ihan mitä tahansa kestä.

Naaraskappaleeseen tein jiirisirkkelillä viillot ja hakkasin taltalla tyhjäksi. Liitoksien kulma on 15 astetta.



Näkymä järvelle päin. Portaiden runko vasemmassa reunassa. Tuppeen sahatut laudelankkujen tapituksen voi erottaa, sekä lankkujen alla olevat kattohuopakaistaleet. Ne estävät veden jäämisen liitokseen muhimaan. Päädyssä näkyvät lukituskiilat kahteen eri dimensioon.
Laudelankut on asetettu sydänpuoli ylöspäin. Vain yläpuoli on höylätty. Sydänpuoli kestää kulutusta ja hikeä paremmin. Se myös pyöristyy kuperaksi,  mikä on miellyttävämpää kuin kovera pinta.

Näkymä auringonlaskun suuntaan. Pituussuuntaisen vaakapalkin korkeus määräytyy niin, että ikkunan voi avata.
Tällaisia muotoliitoksia ei kannata tehdä liian tiukaksi ennen tapitusta. Se tekee kokoamisen tarpeettoman vaikeaksi. Tapitus liittää eri liitoksien pienet satunnaisiin suuntiin olevat välykset niin tehokkaasti yhteen, ettei pienistä mittavirheistä kannata välittää.

Portaat on tapitettu kiinni käsin vuoltuihin pystypilareihin lukiten liikesuunnat. Kaikki tappien päät on hiottu kulmistaan pyöreiksi, ettei pään osuessa niihin satu vahinkoa.

Kattohuovalla voi myös paikkailla pieniä mittavirheitä. Itseasiassa koko rakennus on säädetty vaakatasoon huovan paloilla rakennuksen harkkojen päälle - rungon pystyttäjien vakiintunut työtapa.

Saunan taaimmainen nurkka.

Lauteita ei ole kiinnitetty mitenkään rakennuksen seiniin. Istumalaudelankut on lyöty puutapeilla pystypilareiden päihin. Hirsurunko ja laude elävät omaa elämäänsä kutistuessaan, eivätkä liikkeet riko rakenteita. Mitä enemmän lauteita heiluttaa, sitä tiukemmin laude asettuu paikalleen.

Kiukaan viereinen istumalaude on itse asiassa varattu löylyveden ämpärille. Mahtuu siinä toki istumaan nenät vastakkain toisella lauteella istuvien kanssa. Yhteensä lauteille mahtuu noin 8 henkeä ilman, että hartiat hipaisevat toisiaan.

Päätimme kuitenkin, ettemme ainakaan vielä tässä vaiheessa tee kaidetta kiukaan viereen. Se ei oikein tyylillisesti sovi. Kaide olisi myös hiukan vedenheittäjän tiellä. Kaide estäisi myös sen alla olevalla lauteella istumisen. Pystytolppa toimii hyvin tukena ylös ja alas kiivetessä, vaikkei heti uskoisi. Pystytolppahan oli alunperin varattu kaiteen tukitolpaksi. Täytyy vielä miettiä toimintaa.

Kattoeristeen asentaminen ja varsinkin sen levyttäminen Lujalevyllä on kova homma sekin. Leikkasin levyt puukkosahalla käyttäen puu/metalli - terää. Ei siinä kannata liikaa hienostella, +/- 5mm:n toleranssi on ihan ok. Ei mene  kauaa kun pytinki on kuitenkin ihan musta.

Kaksi lauteen runkotolpista on korvattu pihalta kaadetusta koivusta tehdyillä tolpilla, joista toinen tuetaan kattohirteen kierretangolla, sallien katon laskeutumisen suhteessa lattiaan. Katon kannatinhirteen ja tolppaan porataan tankoja syvemmät reiät. Tolpan yläpään reikään pudotetaan kierretangon pätkä, johon on pyöritetty puoliväliin pidätinmutteri aluslevyllä. Katon hirressä oleva reikä on 100mm, kun sen sisään työntyvä kierretangon pituus on vain 50mm. Näin laskeutumisvaraa jää vielä 50mm, kun rakennus on jo laskeutunut 30mm. Rungon pystyttäjät arvioivat kokonaispainumaksi noin 50mm.


Näkymä järvelle päin. En tehnyt vielä ikkunankaan viereen kaidetta emmekä pientä istumalauteen pätkää, se varjostaisi näkymää järvelle. On se sitten niin tarkkaa :) Pystytolpan kiinnitys kattoon näkyy hyvin.

Tässä vaiheessa kiukaan vetoa on hiukan kokeiltu. Siinä näkyy savun jälkiä.



Portaiden askelmien liitokset on tehty lohenpyrstöliitoksisksi, jossa on tappi lukitsemassa
liukusuunnan. Viiden viimeisen askelman tekemiseen meni yhtä paljon aikaa kuin ensimmäisen - sitä kutsutaan oppimiseksi. Porras tuntuu kuin betoniin valetulta,
ei pienintäkään nitinää mihinkään suuntaan. Askelman koko on 25cmx5cmx50cm, kestää varmuudella 150kg kaljamahankin. Kaikkien askelmien loveuksin suunnan täytyy olla tarkalleen samat, muuten porrsta ei voi koota, asia joka tekee rakenteesta erityisen vaikean tehdä.

Tein porrasta varmaankin kaksi päivää, mietin kaksi yötä ja päivää. Parasta koko saunassa.

Sitten piti tehdä vielä räppänä. Enhalunnut sotkea moottorisahan teräketjuöljyä joka paikkaan, joten porailin 30mm:n reikiä 30 kpl ja sahasin puukkosahalla välikynnykset poikki.

Puukkosaha meinasi kyllä vähän hyytyä tässä touhussa

Niittasin ulkopuolelle 20mm:n verkosta tuplakerroksen, jotka asensin päällekkäin pienellä vaihesiirrolla, joka pinensi vielä reikäkokoa. Tämä estää lintujen pesimisen, eikä tarvitse tehdä toista luukkua ulkopuolelle.

Hieno siitä tuli kuin lapsen pyllystä. Luukussa on tuplaovet, jotta reiän laajentaminen tarvittaessa on helppoa.

4 kommenttia:

  1. Joko kesällä päästään sunomaan?

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisesti ja yksityiskohtaisesti dokumentoitu artikkeli. Varmasti hyötyä monelle samanlaisesta projektista haaveilevalle.
    Minua jäi kiinnostamaan tämä monien "asiantuntijoiden" parjaama koivun käyttö laudepuuna, kun takapuoli käristyy väite. Tässä nyt varmasti löytyy luotettavia testituloksia tähän asiaan.
    Itse suunnittelen samanlaisten lauteiden tekemistä omaan pihasaunaani oman pihan tuppeensahatuista koivulankuista.
    No onko näissä kelvannut istua?
    Kaiken kaikkiaan lopputulos kyllä hivelee ainakin minun silmää. Hienoa työtä.

    terv. Juha

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos mielenkiinnosta. Tässä saunassa tuolla laudemateriaalilla ei kuumenemisen suhteen ole väliä, koska saunaa mennessä sisälämpötila on noin 50-60 astetta. Takapuoli ei kuumene lauteilla. Lämpötila nousee vasta kun avaa kiukaan kannen. Istumme lauteilla pienten räsymattojen päällä. Se tuntuu todella mukavalta, ja niitä voi kätevästi aika ajoin pyöräyttää pesukoneessa.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista